Hyvää alkuviikkoa!

Kiirettä on pitänyt. Kokouksia, kouluhommia, työrientoja…ei voi sanoa, että minun syksy olisi startannut mitenkään hitaasti.

Tässä postauksessa on hieman pohdintaa ja eräs isompi ilmoitusasia. Pysy siis ruutusi ääressä!

Keiteleläisen vaikuttajaurani alku on ollut hieman kahtiajakoinen. Toisaalta uusiin tehtäviin perehtyminen on ollut antoisaa, mutta meininki on ollut osin myös melko uuvuttavaa – Kantojaan saa puolustella ahkerasti ja yleensä ilman kummempaa ”tulitukea”. Odotukseni olivat kauden alussa korkealla, sillä ajattelin kuntamme olevan täydessä lähtövalmiudessa tulevaisuuden raiteille. Mutta.

Asiat eivät ehkä olekaan niin yksinkertaisia. Keskusteluissa saa todellakin polkea vastamäkeen: Monesti hyvistä ideoista nostetaan esille vain niiden varjopuolia, vaikka niiden korjaamiseenkin voisi nostaa ajatuksia ja mennä yhdessä kohti jotain uutta. Turhautumisen tunteita tuottavat juuri ne hetket, kun kollegat pyrkivät kilpaa perustelemaan, miksi nykyhetkeen tulisi tyytyä.

Mutta kyllä tähän sisuuntuu, ja luotan myös siihen, että ajan kanssa uusiin avauksiin suhtaudutaan suvaitsevammin.

Siltikään ole ihan vielä saanut sovitettua nuoren ideamyllyn mieltäni sellaiseen toimintaympäristöön, jossa muutos tulee ryminävauhdin sijasta madellen. Joku ilta mietin, että hukkaanko toistuvasti aikaani pelkkään vääntämiseen, mutta päädyin lopulta pohdinnassani siihen, että ei se asia ole myöskään niin.

Tajusin, että jos nuori päättäjä antaa periksi heti alkumetreillä, niin eihän se anna hyvää kuvaa mistään. Kääntäen: Jos setämiehet saavat aina tahtonsa läpi, niin eihän se maailma muutu ikinä mihinkään.

Muutosta minä tulin tekemään, ja siihen minä jatkossakin sitoudun. Keitele ei ole vielä valmis.

Siitäkin huolimatta mietin, että muutosta olisi välillä kiva saada aikaan vähän tehokkaamminkin. Sen lisäksi, että teen jatkossa mm. valtuustoaloitteiden valmistelussa yhteistyötä yhä useampien puolueryhmien kanssa, niin voihan sitä poliitikko myös laajentaa agendaansa ja etsiä ns. ”vihreämpiä niittyjä” kunnan ulkopuoleltakin. Aluevaalithan ovat jo nousseet otsikkoihin, ja ovat ne minuakin kieltämättä kiehtoneet…

Kunnostauduin tässä loppukesästä vaalityöhön Vihreiden piiritasolla. Sen lomassa rupesin pohtimaan omaa innostustani ja sen kanavoimista.

Mutta hetkinen. Mitkäs vaalit ne edes ovat?

No, niissähän valitaan valtuutetut päättämään Pohjois-Savon hyvinvointialueen sote- ja pelastuspalveluista. Outo sanahirviö, mutta sanoittaisin sen seuraavasti: Hyvinvointialueille tulee paljon kirjaimellisesti elintärkeitä tehtäviä – Terveydenhuollon palvelut ja pelastustehtävät näin lyhyesti, mutta tulevaisuudessa varmasti liuta monia muitakin.

On aivan keskeistä, että tälle uudelle hallinnontasolle saadaan vaaleilla myös nuoria päättäjiä ajamaan ikäisilleen potentiaalisesti tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, koulupsykologien tavoitettavuutta ja maksutonta ehkäisyä.

Se on nimittäin jo selvää, että setämiehiä aluevaltuustoon tulee. Nuoria taas ei aivan niin helposti – Siis jos meidän äänemme ei vaalikentillä kuulu. Jokaisella äänioikeutetulla on yhtäläinen oikeus vaikuttaa, mutta mikäli nuoret eivät tartu tähän oikeuteen riittävän vahvasti, kehittävät heidän palveluitaan lähinnä nuo setämiehet. Demokratiaa sekin, joskaan ei niin edustavaa sellaista.

Muistetaan myös, että uudet alueet kehittyvät toimiessaan. Jos Pohjois-Savosta halutaan luoda yhä modernimpi ja vetovoimaisempi paikka kaikille, niin nuorten ajatuksia on ehdottomasti kuunneltava sen työn lomassa tarkkaan.

Pieni esimerkki: Nykyisellään nuorten keskuudessa koetaan kohtuullisen paljon ilmastoahdistusta – Allekirjoittanut kokee myös. Tajuavathan kaikki ehdokkaat sitten senkin nyanssin, että jopa aluevaalit voivat olla tietyllä tapaa myös ilmastovaalit? Mm. kiinteistöpolitiikassa voidaan ottaa se linja, että kaikki pakolliset toiminnot edistävät omalta osaltaan ilmastoviisautta – Vaikkapa niin, että sähkösopimuksissa huomioidaan uusiutuvat energianlähteet, tai että paloaseman katolle asennetaan remontin yhteydessä myös aurinkopaneeleja. Nämä ovat niitä arkisia päätöksiä, joita voidaan tehdä missä vain, jos tahtotilaa ja mahdollisuuksia löytyy!

Toki kyseessä on ensisijaisesti hyvinvointivaalit, mutta uusien alueiden tehtävä- ja vastuukirjo on siltikin laaja.

Teematasolla tätä kirjoa olisi epäedullista hallita niin, että mennään vain yhden tai parin puolueen ehdoilla ja ajatusmaailmoilla. Tarvitsemme monenlaisia osaajia, monenlaisia puolueita ja monenlaisia näkökulmia aluepoliittiseen päätöksentekoon – Kyllä, myös nuorisonäkökulmia ja kyllä, myös ilmastonäkökulmia.

Demokratian moniäänisyys on yhteiskunnallemme keskeistä. Täksikin hieman vieroksun yhtä ajatusmallia, joka tuntuu ainakin omassa kunnassani elävän. Tuossa kesällä kuntavaalien jälkimainingeissa kuulin erään isomman puolueen edustajilta keiteleläistä vaikerointia, jossa nyrpisteltiin sille ajatukselle, että kunnastamme tulisi yhden sijasta useampia aluevaaliehdokkaita.

Minusta olisi päinvastoin erinomaisen hyvä, jos keiteleläisille löytyisi vaihtoehtoja kunnan sisälläkin. Lopulta ääni menee listavaalissa aina myös puolueelle, ja niissä on tunnetusti ihan oikeita eroja – Ei ehdokas leiriään arvalla valitse. Pienissä kunnissa ääniä voidaan keskittää, jos halutaan tiukasti jollekin tietylle oman kunnan edustajalle nostetta, mutta toisaalta kannattaa muistaa äänestää sellaisten arvojenkin puolesta, joilla haluaa kotipiiriään kehitettävän. Halusin tarjota myös Keiteleen seudun vihreämielisille juuri tällaisen vaihtoehdon – Vihreämmän ja nuorekkaamman vaihtoehdon.

Kuten tässäkin voi todeta, niin en pelkää toiminnassani kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja ajatusmalleja, hallinnollisia hierarkioita tai vanhankaartilaisten kankeita kaavoja – Tästä olen tunnettu sekä hyvässä että pahassa. Luulen kuitenkin, että juuri rohkeille pohdiskelijoille on vielä tilausta Pohjois-Savon hyvinvointialueella, jonka ensitehtäviä on siis pohtia, mitä täällä oikein lähdetään kehittämään!

Olen siis pidemmittä puheitta ehdolla tammikuun aluevaaleissa.

Maakunnan nuorimpana kunnanvaltuutettuna haluan ehdottomasti näyttää suuntaa siihen, millaiseksi nuorten Pohjois-Savoa rakennetaan. Keiteleenkin etu olisi se, että saisimme aluevaltuustoon paikallisen nuorison edustajan, joka voisi osaltaan varmistaa, että syrjäseutujen palvelut olisivat toimivat ja saavutettavat ihan kaikille ikäluokille. Se on sitä todellista pitovoiman vahvistamista ja siten huolehdimme siitäkin, että kuntaan on mielekästä palata vaikkapa opintojen jälkeen.

Arvo- ja visiokeskustelua seuraa kunnolla tulevina viikkoina, mutta vaalivankkurit on nyt joka tapauksessa liikkeellä. Pysy kuulolla ja ota yhteyttä rohkeasti, jos jokin askarruttaa!

Lauri Kaunisaho

opiskelija, kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston II. vpj. (vihr.)

%d bloggaajaa tykkää tästä: