Terve!

Nuorista ehdokkaista ei ole näissäkään vaaleissa ylitarjontaa.

Ikätovereideni keskuudessa on ollut paljon epätietoisuutta näiden vaalien merkityksestä – Mitä tässä oikein valitaan, mistä valtuutetut päättävät ja miten? Moni vanhempikin tyyppi on varmasti näitä kysymyksiä pohtinut, ja se on iso pulma.

Minä haluan meille avoimen ja osallistavan hyvinvointialueen. Sen tulee olla tuttu ja turvallinen, jotta siihen voi sitten asukkaana ruveta vaikuttamaan. Tehdään siis sen kanssa nyt hieman tuttavuutta, ja puhutaan sitten niistä vaikuttamisen keinoista!

Käydään perusteet läpi lyhyesti.

Alla olevat kuvat tiivistävät asian vegepihvin aika kätevästi. Valitsemme aluevaltuuston, jonka päätäntävaltaan kuuluvat tiivistettynä:

  • Perusterveydenhuolto (yleiset terveyskeskuspalvelut, kuten lääkärintarkastukset ym.)
  • Erikoissairaanhoito (erikoislääkäreiltä, vaikkapa kardiologeilta, saatava hoito)
  • Sosiaalipalvelut (mm. lasten, nuorten ja perheiden neuvonta, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut sekä oppilas- ja opiskelijahuolto)
  • Ikäihmisten palvelut
  • Pelastustoimi eli ensihoito ja palopelastus.

Kuva: Sami Nyyssölä

Kuva: Sami Nyyssölä

Näiden palveluiden järjestämistä ohjaa ensisijaisesti aluevaltuuston poliittisten päättäjien määrittelemä strategia. Lisäksi näillä päättäjillä on valta tehdä aloitteita ja osallistua päätösten valmisteluun lautakuntatyössä. Myös asukkaat voivat tehdä aloitteita, ja nämäkin käsitellään hyvinvointialueella toivottavasti tarkkaan!

Kaikkiaan rakenne muistuttaa monella tapaa minkä tahansa kunnan tai kaupungin paikallista valtuustoa. Aluevaltuutetuilla on ylin päätäntävalta, ja heidän työtään valmistelevat valtuuston nimittämä aluehallitus sekä erilaiset lautakunnat.

Siellä sitä valtaa on, siellä niistä sinunkin lähipalveluistasi päätetään. Kuinka tehdä Pohjois-Savon hyvinvointialueesta näkyvä ja kuuluva toimija asukkailleen, siitä aiheesta käyn tässä postauksessa pientä pohdintaa.

On selvää, että kun uusi hallinnontaso perustetaan, niin sen täytyy olla sitten aina tavoitettavissa niille, joita se kunniakkaasti myöskin palvelee. Minun Pohjois-Savoni striimaa valtuustokokoukset, ottaa käyttöön kätevät ja helppokäyttöiset nettisivut sekä lanseeraa laajan demokratiapalvelun, jossa päättäjien sanomisiin, tekemisiin ja pöytäkirjoihin voi tutustua nopeasti niin 15-vuotias kuin seniorikansalainenkin.

”Ahaa, tuon näköinen on tämä yksi valtuutettu, taitaa olla ihan naapurinpoikia. Nykäisenpä hihasta, kun ensi kerran kaupassa tavataan.”

Noinkin arkisia kohtaamisia päättäjien näkyvyys edistää. Hyvinvointialueella toimivat tyypit eivät saa jäädä etäisiksi byrokraateiksi – Hehän ovat monesti ihan tavallisia janttereita. Ei siis piilotella politiikkaa muiltakaan janttereilta!

Demokratiassa päätökset tehdään keskustelun kautta. Siispä tuolle keskustelulle on annettava mahdollisimman paljon alustoja.

Monen kotikunnasta tuttuja alustoja ovat erilaiset kansalaisraadit ja keskustelutilaisuudet. Näiden lisäksi on hyvä järjestää myös ihan spontaaneja tapahtumia. Minulla olisi yksi ehdotus.

Moni tietää eduskunnan kyselytunnit. Nuo torstaiset sanamittelöt ovat hyviä katsauksia maamme päivänpolitiikkaan, ja tältä pohjalta soveltaisin meille Pohjois-Savoon eräänlaiset ”kansalaisten kyselytunnit.” Ne olisivat valtuustokokouksien yhteydessä järjestettäviä tuokioita, joissa yleisökysymyksiin vastattaisiin sekä poliittisten että virkavastuullisten päättäjien tahoilta.

”Miksi Pielaveden terveyskeskuksella vastaanottoajat ovat mitä ovat?”

”Voiko aluevaltuusto varmistaa ateriapalveluissa lähiruoan suosimisen?”

”Mikä on Vihreän valtuustoryhmän kanta, pitäisikö ympäristöterveydenhuolto tuoda jatkossa aluevaltuuston vastuuseen?”

Monenlaiset asiat voivat askarruttaa asukkaita ja yhdistyksiä. Julkinen foorumi olisikin aika oivallinen väylä avoimuuteen, ja se toisi päätöksentekoon hieman intiimimpää näkökantaa ja hyvää vuoropuhelua.

Toki myös päättäjille kannattaisi antaa omia kyselynpaikkoja, ja erilliset valtuutettujen kyselytunnit olisivat tähän mitä erinomaisempia tilaisuuksia. Niiden kautta pidettäisiin sekä poliittiset ryhmät että kotikatsomot tietoisina virkahenkilöiden ja aluehallituksen tuoreista edesottamuksista. Näkyvää päätöksentekoa, jes!

Yksittäisten ideoiden lisäksi avoimuuden ja osallisuuden tulee näkyä myös laajemmissa linjoissa. Nämä arvot tulee sementoida strategiatyöhön tiukasti, ja esimerkiksi jo laissa määriteltyjä vaikuttajatoimielimiä kuten nuorisovaltuustoa ja vammaisneuvostoa täytyy kutsua kokouksiin mukaan aktiivisesti. Ei riitä se, että vaikuttamismahdollisuudet ovat olemassa – Niitä pitää myös käyttää.

Hyvinvointialueella on edessään kova paikka. Jäädäkö etäiseksi hallintohimmeliksi, vai tullako tutuksi kaikille savolaisille asuinpaikasta riippumatta? Jos se minusta olisi kiinni, niin valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Kyse on kuitenkin jokaisen terveydestä ja turvallisuudesta. Tärkeitä asioita siellä päätetään.

Jos hammaslääkärikäynnistä jää paha maku suuhun, tai jos pelastuspalveluiden vasteajoista kärähtää pinna, niin silloin asukkaan mieltä rauhoittaisi aika varmasti tieto siitä, että hei, minähän voin myös vaikuttaa tähän asiaan matalalla kynnyksellä. Minähän voin olla osa poliittista prosessia ja lähettää tästä tiukkasanaisen kysymyksen päättäjille. Minähän voin laittaa tämän puutteen korjaukseen!

Hyvinvointipolitiikkaa ei voi tehdä vain ylhäältä alas. Asukkaat ovat omien palveluidensa asiantuntijoita, ja vain heitä kuuntelemalla me voimme kasvattaa sitä ylpeyttä toiminnastamme. Jos ei muuta, niin näytetään nyt ainakin niille Etelä-Savon lurjuksille, että me pohjoissavolaiset laitamme täällä haisemaan, ja teemme hyvinvointialueestamme yhä paremman paikan päivä päivältä 248 554:n asukkaan voimin – Yhdessä ja yhteisymmärryksessä!

Avointa ja osallistavaa päätöksentekokulttuuria on hyvä hehkuttaa ulospäin.

Ei jätetä ketään yksin ja ulkopuolelle.

Lauri Kaunisaho

opiskelija, kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston II. vpj. (vihr.)

%d bloggaajaa tykkää tästä: