Mukavaa kevätpäivää!

Tässä artikkelissa käyn hieman läpi Keiteleen kuntapolitiikan tilannekuvaa, kun reipas puoli vuotta valtuustokaudesta on nyt takana. Minusta on arvokasta pitää kuntalaiset ajan hermoilla myös näin ”kokoelmateosmuodossa” – Tämä artikkeli on siis eräänlainen Keiteleen vihreän kuntapolitiikan greatest hits (so far).

Vihreä vaikuttamistyöhän alkoi kunnassamme toden teolla jo ihan 13.6.2021, siis silloin vaali-iltana. Kun elämässäni on välillä hankalaa, niin muistelen mielelläni juuri sen illan riemukkaita tunnelmia. Silloin ajatukseni täyttää kiitollisuus ja ylpeys yhteisestä tekemisestä. Se auttaa jaksamaan!

Paljon haasteita ja kiperiä kysymyksiä on tämän valtuustorupeaman varrelle nimittäin jo mahtunut.

Ensin ehkä ne isoimmat keskustelut, mitkä olen nyt tähän mennessä kohdannut: Kunnanjohtajavalinta sekä Vanhan Pappilan kohtalo. Tulevaisuudessa pohdittavaksi tulevat myös tuulivoimahankkeet, kunnan ilmasto- ja lähiluontotavoitteet sekä kirkonkylän kehittäminen (ja mahdollinen uudisrakentaminen).

First things first.

Kunnanjohtajavalinta oli aikamoinen lähtölaukaus tällaisen ensikertalaisen kuntapoliitikon aikatauluihin. Heti syvään päätyyn! Prosessi oli varsin avoin ja mielenkiintoinen, osaltaan myös melko jännittävä. Haastatteluissa oli mukava olla mukana, ja kovia kysymyksiä kysyttiin kaikilta hakijoilta. Jokainen valtuustopuolue oli mukana prosessissa, ja siksikin se sujui mallikkaasti. Kiitos myös osaavan virkakuntamme sekä valppaan kunnanhallituksen!

Oman twistinsä tuohon asiaan toi valtuustoaloitteeni, jossa esitin uutta mallia kunnallisista kansanäänestyksistä kunnanjohtajavalinnoissa. Tämä ei herättänyt valtavasti vastakaikua kollegoissani, minkä toki ymmärrän – Idea oli suhteellisen radikaali. Tulevaisuuden johtajavaihdoksissa voisimme kyllä pitää kandidaattien yhteispaneeleita kuntalaisille, mikä voisi tuoda prosessiin hieman lisää avoimuutta ja osallisuutta. Mahdollisesta tilaisuudesta toki keskusteltiin jo viimeksi, mutta se jäi ehkä vähän sellaiseksi ”heitoksi.”

Mutta mutta! Mitäpä sitä kunnanjohtajahakuja enää sen kummemmin miettimään, meillähän on nyt messissä uusi innokas kunnanjohtaja! On ollut ilo seurata Emilian työtä.

Vanha Pappila on taas sellainen kysymys, joka on edelleen auki. Moni viestintääni seurannut on kuitenkin jo saanut selväksi kantani, joka ei ole siis muuttunut: Vihreät eivät voi tukea kulttuuriperinnön romuttamista, mikäli vaihtoehtoisia toimintamalleja on löydettävissä. Unelmani olisi se, että rakennus saataisiin kunnostettua – Siitä voisi muovailla vaikka jonkinlaisen monikäyttötilan: Museota ja nuorten hengailua, juhlatilaa ja sen sellaista. Kuntalaiset ja yhdistykset mukaan ideoimaan. Meillä on kunnassamme kova potentiaali ja aktiivisia asukkaita, heidän toivomuksiaan on hyvä kuunnella. Kerran purettua ei saa takaisin.

Pappila-asiaa käsitellään varmaan tänä vuonna vielä paljon, mutta toistaiseksi sillä rintamalla on ollut vielä hiljaista. Kotona ja ulkomailla tapahtuu isoja asioita sotesta sotaan ja niin edelleen. Toivon työrauhaa asiaa valmisteleville, ja ennakkoluulotonta asennetta päättäjäkollegoilleni siinä vaiheessa, kun asia palaa takaisin pöydällemme.

Sitten ne tulevaisuuden teemat.

Tuulivoimayhtiöt etsivät nyt kuumeisesti uusia rakennuspaikkoja tässä globaalissa energiamurroksessa. Keiteleellekin on kohdistunut kiinnostusta. Tässä vaiheessa suhtaudun keiteleläiseen tuulivoimaan varovaisella kiinnostuksella, mutta vielä on paha sanoa juuta taikka jaata millekään idealle – Kuntamme on vielä ihan lähtökuopissaan.

Sen tiedän, etteivät tällaiset hankkeet ole todellakaan mitään kahden vuoden pikasprinttejä. Niitä suunnitellaan ensin useita vuosia ja mahdollisesti rakennetaankin ihan jonkun aikaa. En usko, että tämän valtuustokauden aikana Keiteleelle edes ehtisi nousta vielä yhtäkään tuulimyllyä, mutta mikäli projekteja saapuu valtuuston käsiteltäväksi, niin ne kyllä kerkiäisivät saamaan siunauksensa etenemiselle. Se on toki sitten sen ajan kysymys, mikäli siihen asti päästään.

Onko meillä siis päätöksiä edessä…”Suattaapi olla, suattaapi olla olematta!” En todellakaan osaa arvioida tätä asiaa vielä tässä vaiheessa. Seurataan tilannetta yhdessä. Sanomattakin selvää on, että näin isossa asiassa kuntalaisia kyllä kuullaan ja kuullaan monesti.

Ilmasto- ja lähiluontotavoitteet ovat nekin työn alla. Käynnissä on ymmärtääkseni myös ylikunnallista ilmastostrategiatyötä, joten evästystä sieltä täytyy hetkisen aikaa odotella. Mitäs se kunnan ilmastotyö muuten edes tarkoittaa? Siitäkin on ollut vähän epäselvyyttä.

No, toisin kuin jotkut puskaradioissa huutelevat ovat jo ehtineet julistaa, niin kuntien ilmastotyö ei todellakaan tarkoita kenenkään elämän kurjistamista, asioiden viemistä taikka peräti niiden kieltämistä. Kunnilla on tiukat toimintavaltuudet, joidenka sisään lukeutuvat mm. päätökset energiatehokkuudesta, kaluston hankintaperusteista, sähkösopimusten yksityiskohdista sekä julkisomisteisen maan hallinnasta.

Vihreiden ohjaava ajatus on reilu muutos, eli sekä kansallisessa että paikallisessa päätöksenteossa on pyrittävä siihen, että muutoksia tehdään oikeudenmukaisesti kaikki ihmisryhmät ja kestävyyden seikat huomioonottaen. Keitelekin on pala Suomen ilmastopolitiikkaa, eikä meidän kannata siis missään nimessä jäädä laahaamaan – Korkeamman jalostusasteen teollisuuskunnalta päinvastoin voidaan jopa odottaa esimerkkiä ja inspiraatiota muualle Suomeen. Miksi emme siis sitä tarjoaisi, onhan se myös kunniakysymys! Oikeasti luontoystävällinen kunta huomioi myös ilmasto- ja lähiluontonäkökulmat kattavasti.

Huomioimiseen haluaisin ainakin seuraavien seikkojen sisältyvän:

  • Kunta suosisi uusiutuvia energianlähteitä sähkösopimuksissaan
  • Hankittava kalusto (mm. ajoneuvot) olisi mahdollisimman fossiilitonta, eli suosittaisiin mm. sähkö- ja hybridiajoneuvoja
  • Erityisesti kotimaisen kasvisruoan käyttöä lisättäisiin ateriapalveluissa
  • Kunnan metsissä vältettäisiin avohakkuita (myös maisemalliset syyt puoltavat tätä, turvemailla lisäksi Nilakan ravinnekuormituksen väheneminen)
  • Perustettaisiin uusia suojelualueita niille paikoille, joissa perustaminen tukisi luonnon monimuotoisuutta parhaiten

Ilmasto- ja lähiluontopäätösten edistämiseen tarvitaan mm. uudistavaa strategiatyötä, ja senkin tiimoilta olen noita edellämainittuja asioita valmis edistämään. Uskon ja toivon, että luontorakkautta löytyy myös muista poliittisista ryhmistä!

Sitten vielä tuo kirkonkylän kehittäminen. Keiteleen Puukylä -hanke, taajamakehityksemme ykkösprojekti, on suunnitteluvaiheessaan. Se toisi metsäteemat kattavasti taajamakuvaamme esimerkiksi uusilla puurakennuksilla. Tämäkin homma aikoo osallistaa, sillä hanke sisältää kuulemisen ja palautekierroksen kuntalaisilta. Isoin kysymys lienee rahoitus – Me kaikki haluamme kyllä kehittää Keitelettä, mutta kun kaikki maksaa, niin on oltava avoimin mielin ja hieman luovallakin tuulella kun rahoja jyvitetään eteenpäin. Hybridikerrostalot ja muut kaavailut ovat muutoin jo mahtavia visioita, ja ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, kuten tavataan sanoa.

Vähän kyllä huvittaa tuostakin todeta, että seuraillaan, mutta näinhän se monesti politiikassa on. Valmiita projekteja esitellään sitten juhlaseremonioissa, päätöksenteon tilannekatsauksissa ei vielä niinkään!

Reilussa puolessa vuodessa ei toki edes ehdi saamaan isoja näkyviä muutoksia aikaan, mutta projektit hautuvat tuolla taustalla kyllä. Aktiivinen aloitetoimintani on laittanut jo rattaita liikkeelle, ja parissakin asiassa on saatu löytää laajempi puoluerajat ylittävä konsensus. Kummivaltuutetut nuorille ja koululaisille, se malli kirjattiin talousarvion toimenpidepalettiin helposti ja sitä jatkokehitellään vielä tänä vuonna. Katukylttien ja liikennemerkkien uusimisesta taas löytyi käytännössä valtuustonlaajuinen yhteisymmärrys, ja siihen varattanee rahaa ensi vuonna tapahtuvaa toteutusta varten. Kunnan nettisivujen ja viestintäasioiden uudistamista aletaan työstämään, ja aion olla siinäkin työssä vielä mukana.

Valtuustoaloitteideni etenemistä voit muuten edelleen seurata täältä!

On ollut kyllä antoisaa ideoida ja valmistella Keiteleen kehittämistä valtuustoaloitteiden avulla. Tein vaalien alla lupauksen uudesta valtuustoaloitteesta jokaisessa kokouksessa, ja olen pitänyt sitä hyvänä vaikuttamisen työkaluna. Istun kunnanhallituspöydän ääressä vain läsnäolo- ja puheoikeudella, sillä edustan kunnanvaltuuston puheenjohtajistoa, joten ainoa aloiteoikeudellinen paikka minulle on juurikin tuo valtuusto. Toki olen yrittänyt hieman tutkailla, etteivät peräkkäiset aloitteeni menisi aina ihan samoille hallinnonaloille, jotta virkakuntaan kohdistuva valmistelutyöpaine ei olisi liian suuri. Tätä helpottaa nähdäkseni myöskin se, ettei valtuustomme kokousta erityisen usein.

Aloitteiden käsittelyprosesseihin olen ollut tyytyväinen. Toki poliittiset näkemyserot johtavat välillä väistämättäkin siihen, etteivät aivan kaikki kollegani aina allekirjoita ihan jokaista kehityskohdettani. On väistämätöntä, että erilaisista taustoista tulevat, eri-ikäiset ja eri puolueita edustavat ihmiset ajattelevat asioista lopulta hieman omilla, eriävillä tavoillaan. Siihen toimintaympäristöön totuttelu on ollut oma prosessinsa, mutta kuten muutenkin elämässä, niin kuunteleminen on aina se tärkein asia, kun ihmisten kanssa toimii.

Toki kun on siinä kuunnellut niitä poliittisia keskusteluita ja osallistunut myös mukaan aktiivisesti, niin tulee kyllä huomanneeksi sellaisia tiettyjä näkökulmia, jotka monesti toistuvat kollegoideni argumenteissa. Näihin näkökulmiin liittyvinä tsemppaamisen tai lisäperehtymisen kohteina heittäisin poliitikkotyökavereilleni kenties nykyistä luovemman kuntalaisten osallistamisen, sitten nuorten asioihin ja tarpeisiin tiiviimmin tutustumisen sekä luonnon monimuotoisuuden huomioimisen kokonaisvaltaisesti.

Noh! Tuon enempää en jupise! Jokaisella meistä on omat ”sokeat kohtansa”, minulla myöskin. Moniäänisen demokratian etu on kuitenkin se, että erinäisten keskusteluiden osapuolet voivat aina täydentää toisiaan ja oppia uusia näkökohtiakin. Se on Keiteleellä toiminut onneksi melko hyvin.

Olen toiveikas tulevasta kesästä ja syksystä. Aktiiviset kuntalaiset ja näkyvät kuntapäättäjät on hyvä kombo paremman (ja ehkä myös vähän vihreämmän) Keiteleen rakentamiseksi. Yhteistä työtä on ilo jatkaa – Pysy sinäkin siinä mukana!

Lauri Kaunisaho

opiskelija, kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston II. vpj. (vihr.)

%d bloggaajaa tykkää tästä: