Hyvää tiistaita!

Torstaina 25.8. oli Itämeripäivä. John Nurmisen Säätiön aloittama perinne juhlii merta ja valistaa kansaa sen monimuotoisesta luonnosta.
Tämän aiheen vastapainoksi MTK-Etelä-Savon Vesa Kallio antoi Savon Sanomissa (28.8.) runtua Maa- ja metsätalousministeriön fosforiasetukselle.
Kallion karjataloutta myötäilevästä paatoksesta unohtui vain kaikki taustoitus fosforiasetuksen tarpeesta.
Kansallinen asetus olisi askel parempaan vesiensuojeluun. Suomikin on syyllinen Itämeren huonoon luonnontilaan: Esimerkiksi Lounais-Suomen maatalouden fosforipäästöt ovat hehtaarikohtaisesti Itämeren rannikon suurimmat. Sinilevä muistuttaa ilkeästi fosforista merillä ja sisävesillä. Lajisto köyhtyy ja mökkirannat pilaantuvat – Kuulostaako kivalta? Asetus vähentäisi ravinnekuormitusta koko maassa. Hyvä!
Jo vuonna 2008 Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä huomautti muistiossaan (MMM 2008:9): ”On selvää, että maatalouden valumavesien puhdistumisella tulee olemaan merkittävä osuus tulevissa vesienhoitosuunnitelmissa. [—] Maatalousperäisten kuten muidenkin valumien rajoitustoimenpiteet on ulotettava pitkälle sisämaahan, paitsi sisävesien puhdistamiseksi, myös Itämereen kulkeutuvien valumien vähentämiseksi.”
Siinä missä Kallio otsikoi ”Fosforiasetus estää tehokkaan maataloustuotannon”, voisin minä otsikoida: ”Mukatehokas maataloustuotanto estää ympäristönsuojelun.”
Yli puolet Suomen peltoalasta menee nyt eläinten rehuksi. Systeemi on nurinkurinen ja luonnonvarojen kannalta kestämätön. Ei ihme, että vedetkin rehevöityvät.
Valtavaa rehuntuotantoa ja loppuun optimoituja tuotantoketjuja on opittu Suomessa hyödyntämään, jotta erityisesti lihatuotteet olisivat marketeissa mahdollisimman halpoja. Polkuhintoihin ajettu järjestelmä on epäreilu myös tilallisille. Lannoitteet ovat vain pieni osa sitä huteraa korttitaloa, jonka varaan ruokahuoltomme on viime vuosikymmeninä rakennettu. Luonnon- ja vesiensuojelu ei ole alan kohtalonkysymys. Se löytyy muualta.
Ruokakasvien viljelijät jäävät herkästi liha- ja maitotilojen varjoon. Miksi MTK ja sen kellokkaat pitävät usein eniten ääntä nimenomaan eläintuottajien puolesta? Jos valtio tukisikin maatalouden ruokakasvisiirtymää, paranisivat samalla niin vesiensuojelu, huoltovarmuus kuin myös maanviljelijöiden kilpailukyky tässä yhä ekologisemmaksi kehittyvässä maailmassa. En usko, että Itä-Suomen maanviljelijöiden etu on pitää nykytilasta kynsin hampain kiinni.
Vanha kansa muistaa, että ennen lihaa syötiin paljon harvemmin kuin nykyään. Siitä sai myös pulittaa runsaammin! Nyt ravintosuositukset paukkuvat, sillä jauheliha on monesti kannattavampi valinta, kuin kehityksessä keskeneräiset kasviproteiinit. Tämä heijastuu myös vesien tilaan.
Fosforiasetuksen vastustus on ikävää. Jos emme saa järjestelmäämme toimimaan luonnon rajoissa, olemme väärillä jäljillä. Itä-Suomen katajainen kansa on kyllä viekasta ja kekseliästä. En epäile hetkeäkään, etteikö tästä liha- ja maitotalousvaltaisesta maankolkasta voisi luoda myös kasvipainotteisen maatalouden kehityskeskusta! Se on vain tahdosta kiinni.

Lauri Kaunisaho

varusmies, kunnanvaltuutettu ja kunnanvaltuuston II. vpj. (vihr.)

%d bloggaajaa tykkää tästä: